1. HALMIO, P.: Valmis ja hyvä ei enää kasva. Kuva Alli Kantolan opettajuudesta. Jyväskylä: Journal of Teacher Researcher 1/1997, 141 s. ISBN: 952-5066-04-5, ISSN:1238-4631.
Tiivistelmä Pirkko Halmion tutkimuksesta, joka perustuu Alli Kantolan teksteihin, puheisiin ja opetustyön seurantaan
Alli Kantola on jyväskyläläinen luokanopettaja, jonka opettajantie on rakentunut ja laajentunut paitsi taiteen ja filosofian harrastuksesta myös toimittajan, kirjailijan ja kouluttajan tehtävissä. Kiinnostuksen kohteena ovat olleet erityisesti kasvu ja vuorovaikutuksellisuus.
Tässä narratiivisessa tapaustutkimuksessa Kantolan opettajuutta tarkastellaan yhteis- kunnallisen, professionaalisen ja henkilökohtaisen tehtävän näkökulmasta. Kuvaa rakennetaan opettajan kirjallisten ja suullisten työnkuvien, kasvatustilanteiden reflektoinnin sekä julkaistun materiaalin avulla. Tulkinnan kehykset on koottu aineistolähtöisesti. Lähestymistavaltaan elämäkerrallinen tutkimus on toteutettu dialogisessa tutkimussuhteessa, jossa tutkija ja tutkittava ovat olleet yhteistyökumppaneita ja toisiltaan oppijoita. Opettajan tehtävä valottuu teorian ja aineiston vuoropuhelussa.
Kantolan opettajuuskuva sidotaan tutkimuksessa uusprofessionaalisuuteen. Opettaja opettaa ja ohjaa mutta myöntää myös keskeneräisyytensä. Todellinen ammattilainen ottaa vastaan apua ja antaa tilaa muille. Tutkiminen on jokapäiväistä. Itsenäisestä ja muiden kanssa tapahtuvasta työn reflektoinnista avautuu yhteys opettajan ääneen, vaikuttamiseen työyhteisössä ja yhteiskunnassa: lähimpänä ovat luokkaperhe, kollegat ja muut asiantuntijat. Opettaja on työhönsä sitoutuva muutoksen tekijä. Tavoitteena on yhteisen kielen ja mahdollisuuksien löytäminen.
Yksilön opettajuuteen perehtyminen osoittautui sekä tutkijan että tutkittavan kasvua rakentavaksi ja rikastuttavaksi. Narratiivinen tutkimusmenetelmä luo mahdollisuuksia opettajan työn laajemmallekin esiin nostamiselle.
Avainsanat: opettajuus, tutkiva opettaja, uusprofessionaalisuus, opettajan ääni, reflektio, narratiivisuus, dialogi
http://www.jyu.fi/okl/tuope/1_97_hp.html
2. Tulevaisuuden opettaja (toim. Alli Kantola) Atena 1988 artikkelikokoelma
Otteita kirjan toimittajan teksteistä:
Yksityisen ihmisen vastuullinen osallistuminen edellyttää ryhmän hänelle antamaa tärkeyden tunnetta.
Sosiaalisten taitojen opettaminen on taitoa ja kärsivällisyyttä kysyvää. Se on luovaa opetusta ja vaatii paljon elämän ymmärrystä ja pedagogista, vuorovaikutuksellista kyvykkyyttä.
3. Osallistuminen julkaisuun:
Näkökulmia ilon pedagogiikkaan / Perspectives to Pedagogy of Joy
Toim. E. Korpinen, M-L. Husso, J. Juurikkala & S. Vesterinen. Tutkiva opettaja/Journal of Teacher Researcher 1/2009.
Ote kirjan tiedotteesta:
Koulumme kuva on säröinen ja epäselvä. Peilin pimeällä puolella ovat traagiset koulusurmat, jotka ovat miekan tavoin lävistäneet ihmisten tietoisuuden levitessään ympäri maailmaa. Koulun todellisuus voi vaihdella turvattomuuden ja pelon kokemuksista onnistumisen ilon, onnellisuuden sekä terveen itsetunnon rakentumiseen. Kasvattajina ja opettajina emme saa menettää uskoa tulevaisuuteen, sillä turvallisen ja hyväksyvän ilmapiirin luominen kouluyhteisöön on mahdollista ja se on perusedellytys myönteiselle persoonallisuuden kasvulle.
Yhteystiedot: professori Eira Korpinen p. 0400 850411; eira.korpinen@edu.jyu.fi
Julkaisun myynti: KAMPUS-DATA p. 014-3333600 ja Jyväskylän yliopiston kirjaston Kirjavitriini p. 014-2603471
Julkaisun kirjoituksissa lähestytään ilon pedagogiikkaa monesta eri näkökulmasta sekä käsitellään aihepiiriä eri kulttuurien ja koulukuntien valossa. Tuoretta vertailevaa kansainvälistä empiiristä aineistoa saadaan Italiasta, Unkarista ja Saksasta.
Alli Kantolan artikkelissa avataan rohkeasti tulevaisuusikkuna koulutuksen kehittämiseen. Muutos tapahtuu hänen visiossaan vasta pakon edessä. Koulujen koon kasvattaminen lakkauttamalla pienet koulut on johtanut epäkohtiin, joiden keskelle opettaja on uupunut. Oppilaiden ongelmat kasautuvat ja kustannusten kasvu pakottaa tarttumaan apuun, jota tulee koulun ulkopuolelta ja muutamista säilyneistä pienkouluista. Ydinkäsitteitä ovat yhteisöllisyys, hierarkioiden purkautuminen, opettajien kasvatuskumppanuuden löytyminen ja yhteistyö hallinnon, tutkimuksen ja opetuksen välillä. Opettajien tulee tarttua aktiivisesti työnsä epäkohtiin ja osallistua koulun kehittämisestä käytyyn keskusteluun ja päätöksentekoon. (Ote kirjan tiedotteesta)
Seuraava teksti on artikkelin tekijän, Alli Kantolan, kiteytys kirjoituksestaan:
Avoin, luova ilmapiiri edellyttää varhaisesta kouluvaiheesta asti ryhmäosaamisen ja toinen toisiaan kuuntelevan kommunikaation opettamista aina siihen asti kunnes osaaminen on siirtynyt ryhmien ja koko koulun käytännöksi. Senkin jälkeen tämän keskeisen, oppimisen edellytyksiä luovan tekijän säilyminen vaatii jatkuvaa tarkkailua ja hoitamista.
Aiempia osallistumisia kirjoihin, mm.
Minne koulu on menossa? Toim. Pirkko Lahti ja Mirja Keinonen, Tammi 1989
 | 4. Yhdessä onnistumme, Gummerus, 1980
elämyksellistä kerrontaa opettajaihmiseksi kasvamisesta
En opeta tiedoistani
vaan eläämänkokemuksistani,
tunteistani ja ajatuksistani käsin.
Kosketukseni lapseen
määräytyy sen mukaan,
miten tiedostan itseni ihmisenä.
Vain kasvava
voi kokea kasvuprosessin
toisessa ihmisessä.
Alli Kantola ( Yhdessä Onnistumme)
|  | 5. Kohtaamisen aika, Atena 2001
Koulu on yhteiskunta pienoiskoossa, jossa keskeistä on ihmisten kohtaaminen. Valitettavan usein kohtaamista ei tapahdu, koska ihmiset pelkäävät toistensa reaktioiden lisäksi itseään ja itsensä arviointia. Opettaja ja työnohjaaja Alli Kantola käsittelee kirjassaan nykypäivän koulumaailmaa. Jos opettajat, oppilaat ja vanhemmat puhaltaisivat yhteen hiileen, vältyttäisiin epäluuloilta ja peloilta ja voitaisiin toimia toista kunnioittavassa ilmapiirissä. Yhteistyö vaatii opettelua. Kasvun odotus ei kohdistu ainoastaan lapseen, vaan mahdollisuus henkiseen kasvuun on myös aikuisella - niin opettajalla kuin vanhemmallakin.
|
|
