Tommy Tabermann - tunteilla leikittelijä?

''Minun rinnallani on papukaijakin kekseliäs, niin toistan samaa mantraa haastattelu haastattelulta: uskaltakaa, rakastakaa!''
(Tommi Tabermann, Yllytyshullun päiväkirja, s.77)

''Olen kirjailija,lähetetty tänne sanoja antamaan'', kirjoittaa Tommy Tabermann kirjassaan Yllytyshullun päiväkirja sivulla 122. Kirjan nimenä olisi voinut olla myös ote tekstistä: ''Yhtä saatanan kaupankäyntiä''. Tämä itseään tutkisteleva lainaus on sivulta 109.

Yllytyshullun päiväkirja tarttui käteeni kirja-alennuksesta, ja oletan sen olevan Tabermannin vähiten mainostettu ja myyty kirja. Minulle se on paras, koska se avasi näkemään, että Tabermannin falski rakkaus-sanan käyttö oli tietoinen teko, ei siis vain yksinkertaisuudesta ja henkisestä kehittymättömyydestä johtuva.

Ihmetellään miksi Tommy Tabermannin kirjat eivät ole kriitikoitten ylistämiä. Vasta luettuani Tabermannin Yllytyshullun päiväkirjan, tajusin, että falskin tunne tulee kirjoittajan tietoisesta valehtelusta. Olkoonkin, että Tabermann näin tehdessään vain vastasi ystäviensä ja ihailijoidensa odotuksiin.

Tiedän lyöväni pahasti Tommin rakkaus-leikin ihailijoita, mutta paras kärjistää heti alkuun: näkökulmani Tabermannin kirjalliseen merkitykseen voisi lyhykäisyydessään konkretisoida myös näin:

Yksinhuoltajaäiti lukee Tommyn rakkausrunoja kellon siirtyessä yli puolen yön. Yksinäisyys puristaa ja viinipullo on tyhjä. Itkettää. Kaipuu ja sen tyydyttämisen tarve kasvaa. Minä haluan. Minulla on oikeus. Äiti sulkee kirjan ja päättää lähteä täyttymään. Lapsi herää yksin ja vaeltaa yön hiljaisilla kaduilla, lyyhistyy lyhtypylvään juureen, ei uskalla edes itkeä.

Kyllä Tabermann tiesi tarjoavansa rakkaudesta kuvaa, joka on monelle kangastus ja jokaiselle perin yksipuolinen kuva elämästä. Kyllä hän tiesi jossain vaiheessa joutuvansa seinää vasten: ajatukset eivät kestä todellisuutta. Mutta valhe oli elämän kokoinen, vaikea siitä oli pois kääntyä. Sivuilla 104 -105 kirjailija parahtaa: ''Minun säkkini on tyhjä ja siksi niin painava, etten millään jaksaisi.'' Viereisellä sivulla on säe: ''Kohta tämäkin illuusio on ohi.''

Kuvansa vanki

Sielunsa myynyt on sielun ostajan vanki. Perääntyminen on mahdotonta, jos valhe on suuren elämäntyön kokoinen. Kirjoittajan katse peiliin olisi pakottanut samaan peiliin myös suuren osan suomalaisia lukijoita. Niinpä Taberman varioi runokokoelmasta toiseen sanoja rakastakaa, rakastakaa!

Yllytyshullun päiväkirja paljastaa, mitä sanojen takana on. Kirjan sivuilta aukeavat rivit, joissa runoilija nimeää tabermannilaiseen rakkauden tunteeseen heittäytyvän ihmisen tyhjäksi. Tyhjäksi, siis mitättömäksi. Samalla hän tekee tyhjäksi oman työnsä.

''En vieläkään suostu uskomaan ihmisen perimmäiseen pahuuteen'', kirjoittaa Tabermann sivulla 41. Ei. Hän ei halua katsoa itseään kokonaisena eikä siksi näe toisiakaan sellaisina. Siksi Tabermannin rakkauteen ei kuulu esimerkiksi vastuu. Jos kirjoittaminen ei ole kirjoittajalle elämän tutkimista, ei hänen työtään voi pitää taiteena. Se on huijausta ja väärän totuuden markkinointia.

Tabermannille lukija oli kansa, ''jolla on pohjaton hymyn ja anteliaisuuden nälkä.'' Jota siksi on helppo vetää niin sanotusti viikseen. Tabermannin työn perustana on oivallus: ''Jokainen haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi.'' Mutta mitä kaikkea rakkaus onkaan toteutuessaan? Sitä hän ei pohdi.

Kyllä runoilija tietää, mitä hän on tekemässä, koska kirjoittaa: ''Ihmisellä on täysi oikeus pettää itseään, jos se auttaa jaksamaan'' (s.70).

Leikin rajat

Mutta sitten nousee Pegasoksen kavio. Tommi lyö ja kovaa sitä joka ei osaa asettaa hänen sanojaan oikein. Kyllähän vitsi pitää ymmärtää. Peliähän tämä on.

Näin hänen Pegasoksensa potkaisee peliä ymmärtämättömiä:

''Lehdet jauhavat yhä Vanhasta ja Kurosta, imeskelevät kaluttua luuta. Miehestä kertoo kaiken se, minkälaisen naisen hän valitsee, tyhjän vai kokonaisen!'' Eikö Kuronen, joka uskoi, toivoi ja rakasti kokonaisemmin kuin moni muu, ole kokonainen ihminen? Ei. Pelimiesten maailmassa hän on tyhjä ja mitätön, kun ei ymmärrä pelimiesten leikin sääntöjä.

Kyllä Tabermann tiesi oman falskiutensa. ''Mietteliäästi hiihdän yli Äkäsjärven jään. Tulee sama olo kuin naista jättäessä, katumus ja vapaus vääntävät sitkeästi kättä.'' Tässä onkin merkityssisältö Tabermannin rakkaus-sanoille. Nainen on pelkkä miehen hyvänolon saamisen väline. Hiukan kaivertaa, mutta antaa mennä. Rahaa ja mainetta tulee.

Sanojen merkitys näkyy niin armottomasti läpi, että ymmärtäväistä lukijaa hävettää. Siinä selitys, miksi kriitikot eivät noteeranneet Tabermannin rakkauskirjoja.

''Rakasteltiin, se hääti hämärän''. Keneltä hääti hämärän ja kenet syöksi mustaan aukkoon? Myös rakastelukumppanilla on oikeus uskoa, toivoa ja rakastaa omista lähtökohdistaan olematta tyhjä.